Jos jokainen aamu on samanlainen, onko aika silloin pysähtynyt? Aika, joka jostakusta tuntuu pitkältä, kuluu jonkun toisen mielestä nopeasti. Se on ihmeellinen juttu. Syyt siihen, miten aika koetaan, ovat varmasti hyvin henkilökohtaisia, ja niitä voi olla vaikea selittää. Monet sanovat, että aika kuluu nopeasti silloin, kun on mukavaa tekemistä ja hitaasti esimerkiksi silloin, kun odottaa jotain. Saman ihmisen kohdalla ajan kokeminen siis yleensä vaihtelee. Omalta kohdaltani olen huomannut, että suorastaan pelkään joidenkin hetkien menevän liian nopeasti ohitse. Ne vaikuttavat siltä kuin karkaisivat käsistä. Toisaalta on sellaisia ihmisiä, joiden ei tiedetä murehtivan sen enempää ajan kulumisesta kuin kulumattomuudestakaan, mutta heitä on harvassa. He ovat saavuttaneet jonkinlaisen  sisäisen rauhan tilan, jossa aika on menettänyt heille suurelta osin merkityksensä. Elävätkö he sitten jollakin tavoin ajan ulkopuolella? Ajattelen itse jotenkin niin, että aika ja ajattomuus kohtaavat ihmisen sisällä. Kello on tietysti keksitty, ja sillä tavalla ihminen on halunnut ottaa ajan haltuunsa, hallita sitä. Ajanhallinnastahan nykyään usein puhutaankin, mutta hassua kyllä, kellon ansiosta olemme ennemminkin ajan armoilla, mistä kertoo niin monen ihmisen ainainen kiire. On toki olemassa myös myönteistä kiirettä, jolloin ihminen iloitsee saadessaan rientää paikasta, toimesta ja suunnitelmasta toiseen kohti toivomiaan tavoitteita. Mielenkiintoisen tehtävän parissa työskenteleminen voi saada ajantajun katoamaan - kunnes taas muistamme katsoa kelloa.