Kävelen pitkin elämää ja positiivisia energioita kuhisevan kaupungin katuja. Kun ilta vanhenee, se myös lämpenee, muuttuu suorastaan tukahduttavan helteiseksi. Kaunis bikinifitness-kilpailija kävelee lavalla. Hän tulee sinne haavemaailmasta, omastaan ja toisten. Mikään ei ole mahdotonta. Hän hymyilee. Huokaukset sammuvat yöhön. Käännämme kylkeä ja aloitamme uneksimisen uudestaan. Siellä, unitodellisuudessa, voimme kohdata pelkomme, epäilyksemme ja toisilta salatut intohimomme. Aamulla herätessämme huomaamme uudistuneen henkemme. Mutta tuota tunnetta kestää vain hetken, ja sitten peitämme taas toteutumassa olevat toiveemme epäuskon pilveen ja valitusten taakse. Jospa todella yritettäisiin! Kun sanotaan, että jokin asia tai suunnitelma on outo tai epänormaali, sen ei tietenkään oleteta toteutuvan. Vain hän, joka sen keksii, uskoo siihen. Silloin siitä voi tulla totta enemmistön epäilyksistä ja suoranaisesta vastustuksesta huolimatta.